Taivaansinen laskeutuessa, tässä maailmassa
nousee aurinko, alta kukkulan.
Se valaisee vetten pinnat,
ja sulkee syliinsä
kukkienrintamat,
syleilee meitä taivaltajia.
Kuinka kukat kuiskaa, sen lämmön äärellä
että aivan kuulen:
ylistyksen auringosta, tällä niemellä
Nappaa katsellaan aamunsäteet,
katsoo taivaanrantaan, ihailee.
kukkarintaman keskellä lentää keijut
kuin kertoakseen
niiden kauneuden
Auringon hehku paljastaa monia osia,
öitä arvaamattomia
tutkii niissä vain kutsutut, sillä harvat
ovat valitut
Miten aurinko laskeekaan, taivaansini hiipuu,
ja kaikki unohtuu
- nukkuu
ja tähdet loistaa hiljaa yötaivaivaalla
- muistuttamassa keijukaisista
Selite:
... Erilaista 💙 mietin vielä tuota nimeä.. että onko osuva vai ei 🙈 Mutta eiköhän se siitä ratkea tämä nimi ongelma taas.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi kuin virkistävä tuuli, joka raikastaa olon.