Kuka Jumalan viulusti
soittaa?
Tietään kohti maailmaan.
Pitkin vedoin
notkuen
mukaillen
- tahdissa sävelten
Hiljaa portaikkoaan kapuaa
ullakolle katoaa
ja esityksen aloitaa
- näkymättömälle yleisölle.
Mukaan kapuaa pian pianisti,
pieni sellisti,
ja kaikki muut soittajat.
Viimeisenä paikalle tupsahtaa
kapellimestari.
Kuullessaan epäjärjestuksen
- taidoillaan oikoo virheet käsityksen.
Ullakolla soitetaan
mihin yhtyy koko maailma
ja aloittaa laulamaan tuttua sävelmää
- rakkautta ja kipinää
Se saa uinuvan taas herämään
kaiken taas elämään,
kun kaikki yhdessä laulaa
- mielessä määränpää
Kapellimestari ojentaa
mutta lempeällä kädellä,
eihän koskaan suutu
tai pois sinua lähetä.
Hän vain tuo mieleen
sen totuuden
ja salaisuuden
- viestin ikuisen
Ja sinua viittoo seuraansa sen.
Viulistit soittaa kohti korkeaa
pianistit muistuttavat todesta
sello kertoo elämästä
trumpetti kuolemasta
ja ääni ihmisten
kertoo rakkaudesta
- pelastuksen kuilusta.
Minä itken tätä kaivaten,
tätä tahtoen.
Kuulla tämän kaiken.
Ehkä kaikki muuten hyvin juuri on
mutta huoli ja suru
ei koskaan pois oo
ennen kuin näen tämän
- orkesterin
ja kuulen tämän totuuden.
Yritän esimerkkinä olla
ja viulua vinguttaa
mutta se on vaikeaa
ilman johtajaa
Olin kai vastuuton
kun viulun harteiltani jätin
ja laskeuduin keittiöön
- unohdin totuuden.
Mutta nyt aion kavuta takaisin ullakolle!
Ja soittaa koko sydämestäni
vaikken tiedäkään nuottejani.
On vain pakko aloittaa
jotta muutkin tajuaa
- että vastuu
ja kaikki muu
on nyt aika muistaa
eikä palata enää takaisin kuoppaan!
Selite:
Jaa.. taas kerran tämä raakile päätyi tänne.
Tosiaan tämä on ihan vain joku vartin työ.. enkä ole tähän kovastikkaan aikaa laittanut. Olen jostain syystä alkanut kirjoittamaan pitempiä runoja. En tiedä onko se hyvä vai huono asia.. en tiedä.. Olenko ainut, josta tuntuu että tyylini on hiukan.. hiukan muuttunut 🤔 voi olla että vain kuvittelen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit