On vain suo ja pitkospuut,
korvenkuiskintaa
ja tuuliensuut.
Tuoksut joiden huuma
tÀyttÀÀ illan,
pörrökukinnot,
tupasvillan.
Mutta paljon muutakin,
muutama eloon
herÀnnyt ajatus,
karhunjÀlkiÀ kankaalla,
ketun askelia kedolla,
unelmia untuvaisia,
kuiskauksia vapaudesta
sekÀ rutkasti lahjomatonta
kotituseutu rakkautta
sekÀ myös tietoisuus
omasta olemassa olosta.
Niin ne askekeet
sai taas suo,
pitkospuut,
runomystiikka
ja siniset kuut
ja tÀmÀ suloisen
suomeni sointi.
Etkö itsekkin
kaipaa sitÀ.
korvenkuiskintaa
ja tuuliensuut.
Tuoksut joiden huuma
tÀyttÀÀ illan,
pörrökukinnot,
tupasvillan.
Mutta paljon muutakin,
muutama eloon
herÀnnyt ajatus,
karhunjÀlkiÀ kankaalla,
ketun askelia kedolla,
unelmia untuvaisia,
kuiskauksia vapaudesta
sekÀ rutkasti lahjomatonta
kotituseutu rakkautta
sekÀ myös tietoisuus
omasta olemassa olosta.
Niin ne askekeet
sai taas suo,
pitkospuut,
runomystiikka
ja siniset kuut
ja tÀmÀ suloisen
suomeni sointi.
Etkö itsekkin
kaipaa sitÀ.
Selite:
Tuli vaan mieleen kun oon pitkospuilla astellut ja tuli myös mieleen se biisi, vaikka omat pitkoseni eivÀt sinne peltoniemeen saakka vieneetkÀÀn... Kommentoikaa toki.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuli runo siellÀ, tuulensuilla.
Kaunista on aina luonnossa,
evÀitÀ nautin istunnossa;)
Sivut