Näinä marraskuun tunteina
kun illat katsovat
surullisin silmin
kaipaan virkistävää vapautta,
valon hiljaista kuiskintaa,
sitä samaa
josta kissankellot kuiskivat
kun pimeys puhuu
mutruisin huulin
ja pelottavin sanoin.
Valo kuiskii hiljaa,
sävelin samettisin,
vaikka kaamoksen
kieltä puhuukin.
Kuiskaan hiljaa itsekkin,
hiljaisen kuiskauksen,
herkästi
kuin hiljanen ensilumi,
välitön ja viaton,
kaivaten
kuin vilpiton katseeni
joka kaamoksen kajoa tulkitsee.
kun illat katsovat
surullisin silmin
kaipaan virkistävää vapautta,
valon hiljaista kuiskintaa,
sitä samaa
josta kissankellot kuiskivat
kun pimeys puhuu
mutruisin huulin
ja pelottavin sanoin.
Valo kuiskii hiljaa,
sävelin samettisin,
vaikka kaamoksen
kieltä puhuukin.
Kuiskaan hiljaa itsekkin,
hiljaisen kuiskauksen,
herkästi
kuin hiljanen ensilumi,
välitön ja viaton,
kaivaten
kuin vilpiton katseeni
joka kaamoksen kajoa tulkitsee.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut