![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Oiva Utumaa kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-24116-1702768140.jpg?itok=LGs7tkB2 "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Oiva Utumaa kuva")
Et ehkä tiennyt kuinka
kaunis oletkaan
ja vielä sielultasi suloinen.
Ujosti sen itsekkin
siispä loihe lausumahan,
ehkä punastellen.
Mutta mitä pahaa siinä
on jos ujostuttaa,
kun toista silmiin katsoo
ja jotain kaunista lipsauttaa,
sydän pamppaillen, avoimena
ja vastaanottavaisena.
Eivät kaikki ole samanlaisia,
sävelistä samoista luotu,
varpaisillaan polkua
astelemaan aseteltu.
Hetkessä tässä
on jotain kaunista,
arvokasta ja aitoa,
silkinpehmeää
kesäillan kuisketta
laaksossa perhosten.
Ja nuo herkät kyyneleet,
tuo aito avoimuus
ja arvokas herkkyys.
Hiljaa ja ihanasti kuiskii tuuli,
joskus vielä, nuo sanat,
nuo vapauttavat, turvalliset,
silkinpehmeät ja merkitykselliset,
luoden turvaa.
Olet ihana, ota vastaan,
kyllä sä riität.
Silkinpehmeästi
(c) Oiva Utumaa
kaunis oletkaan
ja vielä sielultasi suloinen.
Ujosti sen itsekkin
siispä loihe lausumahan,
ehkä punastellen.
Mutta mitä pahaa siinä
on jos ujostuttaa,
kun toista silmiin katsoo
ja jotain kaunista lipsauttaa,
sydän pamppaillen, avoimena
ja vastaanottavaisena.
Eivät kaikki ole samanlaisia,
sävelistä samoista luotu,
varpaisillaan polkua
astelemaan aseteltu.
Hetkessä tässä
on jotain kaunista,
arvokasta ja aitoa,
silkinpehmeää
kesäillan kuisketta
laaksossa perhosten.
Ja nuo herkät kyyneleet,
tuo aito avoimuus
ja arvokas herkkyys.
Hiljaa ja ihanasti kuiskii tuuli,
joskus vielä, nuo sanat,
nuo vapauttavat, turvalliset,
silkinpehmeät ja merkitykselliset,
luoden turvaa.
Olet ihana, ota vastaan,
kyllä sä riität.
Silkinpehmeästi
(c) Oiva Utumaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
