On vain suo ja pitkospuut,
korvenkuiskintaa
ja tuuliensuut.
Tuoksut joiden huuma
täyttää illan,
pörrökukinnot,
tupasvillan.
Mutta paljon muutakin,
muutama eloon
herännyt ajatus,
karhunjälkiä kankaalla,
ketun askelia kedolla,
unelmia untuvaisia,
kuiskauksia vapaudesta
sekä rutkasti lahjomatonta
kotituseutu rakkautta
sekä myös tietoisuus
omasta olemassa olosta.
Niin ne askekeet
sai taas suo,
pitkospuut,
runomystiikka
ja siniset kuut
ja tämä suloisen
suomeni sointi.
Etkö itsekkin
kaipaa sitä.
korvenkuiskintaa
ja tuuliensuut.
Tuoksut joiden huuma
täyttää illan,
pörrökukinnot,
tupasvillan.
Mutta paljon muutakin,
muutama eloon
herännyt ajatus,
karhunjälkiä kankaalla,
ketun askelia kedolla,
unelmia untuvaisia,
kuiskauksia vapaudesta
sekä rutkasti lahjomatonta
kotituseutu rakkautta
sekä myös tietoisuus
omasta olemassa olosta.
Niin ne askekeet
sai taas suo,
pitkospuut,
runomystiikka
ja siniset kuut
ja tämä suloisen
suomeni sointi.
Etkö itsekkin
kaipaa sitä.
Selite:
Tuli vaan mieleen kun oon pitkospuilla astellut ja tuli myös mieleen se biisi, vaikka omat pitkoseni eivät sinne peltoniemeen saakka vieneetkään... Kommentoikaa toki.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuli runo siellä, tuulensuilla.
Kaunista on aina luonnossa,
eväitä nautin istunnossa;)
Sivut