Peili ei enää kerro,
täytyy vain katsella kuvia,
kauhtuneita,
niitä paperisia.
Ehkä olisi pitänyt silloin
lähijunassa vaihtaa
sana tai kaksi,
olla rohkeampi,
vaikka asema
kovaa kyytiä lähestyikin,
kun matkaasi jatkoit,
silloin, kiskojen kolkkeeseen.
Olisi voinut kertoa
siitä laulusta,
siitä jonka
kirjoitin sinusta,
sinusta, päivässä
kesäisessä, romanttisesti.
Kait sait mitä halusit,
löysit etsimäsi,
toivottavasti.
Vieläköhän sulla on
tapana riehaantua
ja huutaa,
nyt nykii, nyt nykii,
joskus mietin.
En mä niin
paha ollut,
vain haavoittuva
ja keskeneräinen,
anna anteeksi.
Olisit silti voinut
jotain ilmoittaa,
lähettää
vaikka savumerkkejä.
Mä kun sentään
rakastin sua aidosti,
silloin joskus.
Et olisi saanut olla
niin julma.
Mulla on vieläkin
ruskea tukka,
ajatukset takussa
ja kädessäni
oleva tupakka
piirtää taivaalle
savumerkkejä.
Savumerkkejä
(c) Oiva Utumaa
täytyy vain katsella kuvia,
kauhtuneita,
niitä paperisia.
Ehkä olisi pitänyt silloin
lähijunassa vaihtaa
sana tai kaksi,
olla rohkeampi,
vaikka asema
kovaa kyytiä lähestyikin,
kun matkaasi jatkoit,
silloin, kiskojen kolkkeeseen.
Olisi voinut kertoa
siitä laulusta,
siitä jonka
kirjoitin sinusta,
sinusta, päivässä
kesäisessä, romanttisesti.
Kait sait mitä halusit,
löysit etsimäsi,
toivottavasti.
Vieläköhän sulla on
tapana riehaantua
ja huutaa,
nyt nykii, nyt nykii,
joskus mietin.
En mä niin
paha ollut,
vain haavoittuva
ja keskeneräinen,
anna anteeksi.
Olisit silti voinut
jotain ilmoittaa,
lähettää
vaikka savumerkkejä.
Mä kun sentään
rakastin sua aidosti,
silloin joskus.
Et olisi saanut olla
niin julma.
Mulla on vieläkin
ruskea tukka,
ajatukset takussa
ja kädessäni
oleva tupakka
piirtää taivaalle
savumerkkejä.
Savumerkkejä
(c) Oiva Utumaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut