En muistele pahalla,
en leiki kuurupiiloa
ja juokse.
Olisitpa kertonut
enemmän,
olisinpa ymmärtänyt
enemmän.
Valheet ja viha
vain pahensivat
kaikkea.
Kuinka helppoon
sitä voikaan mennä.
Loistaa näkyvänä,
itse onnellisuus,
kun tyynenä kohoaa aamu.
Se ei enää muistele pahalla.
Kuinka julmaa voikaan
olla elämä,
kohtalot sen,
myös kaunistakin,
sen toivokkuus,
nuoren elämän.
Arvostin jo silloin,
olet kaunis.
Jo silloin
(c) Oiva Utumaa
en leiki kuurupiiloa
ja juokse.
Olisitpa kertonut
enemmän,
olisinpa ymmärtänyt
enemmän.
Valheet ja viha
vain pahensivat
kaikkea.
Kuinka helppoon
sitä voikaan mennä.
Loistaa näkyvänä,
itse onnellisuus,
kun tyynenä kohoaa aamu.
Se ei enää muistele pahalla.
Kuinka julmaa voikaan
olla elämä,
kohtalot sen,
myös kaunistakin,
sen toivokkuus,
nuoren elämän.
Arvostin jo silloin,
olet kaunis.
Jo silloin
(c) Oiva Utumaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut