Muistovärssy

Mä muistan kuinka lapsena
leikimme ulkona, äiti sanoi katsokaa
tuolla pilven reunalla minna-sisko vilkuttaa
me pienet ei koskaan keretty sitä nähdä.
Harmaalla hautausmaalla
pieni käsi äidin kädessä
leena-täti polvillaan kukkameren äärellä
mietin miksi kaikki ihmiset itkee?

Monta huoletonta teinikesää
ullavajärven rannalla
uintireissuja ja jäätelöä
ja hassuja leikkejä, nauruja
Mummun muttia jäi lapsenlapset kaipaamaan
ja seitsemän sisarusta surussaan
sen jälkeen koitti pitää pystyssä sukua

Ensin viina vei yhden veljistä
sitten sairaus alkoi työntää toista perässä
suku ootti, ehkä hän pärjäilee
Kipujakaan ei niin enää ollut
sitten tänään kotonaan, rauhassaan
eero-setä nukkui pois.

Montako kuolemaa tarvitaan
ennenkuin me ymmärretään
että elämää täytyy arvostaa
ja läheistä rakastaa
Jokainen ystävä, jokainen nauru
jokainen suudelma ja onnen hetki
ne muistoissamme vain on kultaa
mutta kerro se rakkaallesi tänään
sillä huomenna hän voi olla maan multaa.

Suru muistuttaa minua tänään
ikävä pakottaa mut nöyrtymään kuoleman edessä
rakkautta en kai tarpeeksi jaa
sen sitten vasta haudan äärellä huomaan.
Suru muistuttaa minua tänään
mistä tahdon kiinni pitää
sinusta, hänestä, siskosta, veljestä
suvusta, rakkaista, äidistä, isästä
nettikavereista ja kissoistakin.

nuku hyvin, minna-sisko
lepää rauhassa, mummu
voi hyvin, eero-setä.