Tuijottelen sälekaihtimien lävitse huhtikuisen räntäsateen verhoamaa yliopistorakennusta.
Vallitseva säätila korostaa entisestään ilman eri harmaansävyjä.
Silti se on ihan oikea maisema.
Lokkipariskunta laskeutuu aukealle välikatolle, monivuotiselle pesimispaikalleen,
niin kuulin kerrottaneen.
Onkohan niillä meneillään taas joku parisuhderiita, vai ihan vallitsevaan maailmantilaan liittyvät asiaankuuluvat turvavälit.
Pakko raottaa ikkunaa auki ja nuuhkia räntää kuivasta sisäilmasta
verestäviin sieraimiin
Puolivahingossa vilkaisen vasemmalle peilikuvalle. Keltaisesta sairaalamekosta jo hyvin erottuvan vatsanseudun nappaan näkökenttään, annan käsien koskettaa kuvaa todeksi. Tällä kertaa en voi olla enää huomaamatta turpeita jalkoja ja kasvoja.
Joka kesä,
yksi, kaksi lokinpoikasta
tipahtaa alas katon reunalta,
Menetyksen pelko osaa hiipiä
sisälle rakentesiin,
huoneisiin.
Takaisin sängylle puolimakuuasentoon.
Veivaan sängyn päätyä noin minuutinen ajan löytääkseni edes hieman kehoani tyydyttävän asennon.
Kymmenen minuuttia rauhallista istuskelua,
verenpaineiden aika.
Hörppään lasin vettä,
merkitään listaan
tarkat määreet ja kellonajat.
Täällä kellot on asetettu lyömään hitaammin muistuttaakseen siitä, miksi huominen tulee varmemmin,
kun on rauha ympärillä.
Kohta kuulen taas sinusta.
Päivien kohokohtia.
Olen oppinut sinut,
kuulemalla.
Lepoa, vessakäyntejä, verenpaineita,
Lepoa.
Huhtikuun räntä ei ota laantuakseen.
Oikeakin maisema voi toisinaan
olla liian harmaa.
Tänään lupaan lukea sulle illalla Nalle Puhia.
Nyt en jaksa paljon,
taistella kyyneleitä vastaan, kun mietin, että
olisiko se tänään, kun sinä olet jo kilon painoinen?
Vallitseva säätila korostaa entisestään ilman eri harmaansävyjä.
Silti se on ihan oikea maisema.
Lokkipariskunta laskeutuu aukealle välikatolle, monivuotiselle pesimispaikalleen,
niin kuulin kerrottaneen.
Onkohan niillä meneillään taas joku parisuhderiita, vai ihan vallitsevaan maailmantilaan liittyvät asiaankuuluvat turvavälit.
Pakko raottaa ikkunaa auki ja nuuhkia räntää kuivasta sisäilmasta
verestäviin sieraimiin
Puolivahingossa vilkaisen vasemmalle peilikuvalle. Keltaisesta sairaalamekosta jo hyvin erottuvan vatsanseudun nappaan näkökenttään, annan käsien koskettaa kuvaa todeksi. Tällä kertaa en voi olla enää huomaamatta turpeita jalkoja ja kasvoja.
Joka kesä,
yksi, kaksi lokinpoikasta
tipahtaa alas katon reunalta,
Menetyksen pelko osaa hiipiä
sisälle rakentesiin,
huoneisiin.
Takaisin sängylle puolimakuuasentoon.
Veivaan sängyn päätyä noin minuutinen ajan löytääkseni edes hieman kehoani tyydyttävän asennon.
Kymmenen minuuttia rauhallista istuskelua,
verenpaineiden aika.
Hörppään lasin vettä,
merkitään listaan
tarkat määreet ja kellonajat.
Täällä kellot on asetettu lyömään hitaammin muistuttaakseen siitä, miksi huominen tulee varmemmin,
kun on rauha ympärillä.
Kohta kuulen taas sinusta.
Päivien kohokohtia.
Olen oppinut sinut,
kuulemalla.
Lepoa, vessakäyntejä, verenpaineita,
Lepoa.
Huhtikuun räntä ei ota laantuakseen.
Oikeakin maisema voi toisinaan
olla liian harmaa.
Tänään lupaan lukea sulle illalla Nalle Puhia.
Nyt en jaksa paljon,
taistella kyyneleitä vastaan, kun mietin, että
olisiko se tänään, kun sinä olet jo kilon painoinen?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit