Veri on vettä sakeampaa.
Toisinaan kai
niin helvetin sakeaa.
Sakeaa, että siihen ihan hukkuu.
Lapsuuden kaikki lämpimät muistot.
Se sanaton luottamus.
Se jaettu tunne:
"toi rakastaa mua aina, vaik tulis mitä."
Synnyttiin samoista vehkeistä,
ja nukuttiin samassa sängysssä.
Kerran mä putosin yläpediltä sun päälle,
kun sä potkit vähän niinkun mun sängyn paskaksi.
No sellaista se oli,
rajumpaa rakkautta.
Paljon jaettiin,
sä sait lopulta viimeisenä ne vanhimmalta lähtöisin olleet kierrätysvaatteet.
Niin vaik tulis mitä.
On tässä vuosien varrella tullutkin
vaik ja mitä.
On se luottamus ennenkin rakoillut,
mut rakkaus ei koskaan.
Veri on jaksanut tulla
toisen luo.
Miten siitä tuli näin helvetin sakeaa.
Olinko se vain minä, kun niin äkisti muutuin
eri ihmiseksi?
Katkeraksi
ilkeämieliseksi
lapsen ilkkujaksi
Niin kuin sut opetettiin,
olettamaan.
Lapsen haukkujaksi,
saatana.
Niin kai sen täytyy olla,
et äkisti vain minä muutuin.
Koska uskon, et sä oot edelleen
ihan yhtä kiltti ja hyväsydäminen,
nöyrä ja hyväuskoinen.
Siitä on jo vuosia, kun
suunnittelin etukäteen sun hautajasiin musiikkia,
näin sen elävänä silmissä kuinka kaikki nostivat katseensa korkealle,
ja tunsivat sun läsnäolon sen musiikin kautta.
Mä ainakin tunsin,
istuessani kotisohvalla,
ja jollain hullulla tavalla se vähän helpotti,
ettei sydän ihan irronnut juuriltaan silloin.
Nyt vuosia myöhemmin, oon istuskellut ihan eri sohvalla,
ihan eri kodissakin.
Ja viettänyt mielessäni hautajaiset
meille.
Mutta ei nää päänsisäiset kestit oo yhtään parantaneet mun sydämessä märkivää haavaa,
jonka sä halusit repiä auki.
Veri ei kierrä, kun siitä tulee liian sakeaa.
Toisinaan kai
niin helvetin sakeaa.
Sakeaa, että siihen ihan hukkuu.
Lapsuuden kaikki lämpimät muistot.
Se sanaton luottamus.
Se jaettu tunne:
"toi rakastaa mua aina, vaik tulis mitä."
Synnyttiin samoista vehkeistä,
ja nukuttiin samassa sängysssä.
Kerran mä putosin yläpediltä sun päälle,
kun sä potkit vähän niinkun mun sängyn paskaksi.
No sellaista se oli,
rajumpaa rakkautta.
Paljon jaettiin,
sä sait lopulta viimeisenä ne vanhimmalta lähtöisin olleet kierrätysvaatteet.
Niin vaik tulis mitä.
On tässä vuosien varrella tullutkin
vaik ja mitä.
On se luottamus ennenkin rakoillut,
mut rakkaus ei koskaan.
Veri on jaksanut tulla
toisen luo.
Miten siitä tuli näin helvetin sakeaa.
Olinko se vain minä, kun niin äkisti muutuin
eri ihmiseksi?
Katkeraksi
ilkeämieliseksi
lapsen ilkkujaksi
Niin kuin sut opetettiin,
olettamaan.
Lapsen haukkujaksi,
saatana.
Niin kai sen täytyy olla,
et äkisti vain minä muutuin.
Koska uskon, et sä oot edelleen
ihan yhtä kiltti ja hyväsydäminen,
nöyrä ja hyväuskoinen.
Siitä on jo vuosia, kun
suunnittelin etukäteen sun hautajasiin musiikkia,
näin sen elävänä silmissä kuinka kaikki nostivat katseensa korkealle,
ja tunsivat sun läsnäolon sen musiikin kautta.
Mä ainakin tunsin,
istuessani kotisohvalla,
ja jollain hullulla tavalla se vähän helpotti,
ettei sydän ihan irronnut juuriltaan silloin.
Nyt vuosia myöhemmin, oon istuskellut ihan eri sohvalla,
ihan eri kodissakin.
Ja viettänyt mielessäni hautajaiset
meille.
Mutta ei nää päänsisäiset kestit oo yhtään parantaneet mun sydämessä märkivää haavaa,
jonka sä halusit repiä auki.
Veri ei kierrä, kun siitä tulee liian sakeaa.
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=T38UqimS2GM&ab_channel=SkunkAnansie-Topic
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit