Kyllä minä vähän pelkään kuolemaa.
Tai en oikeastaan edes sitä.
Vaan elämää itsessään.
Enkä varsinaisesti sen elämistä.
Seuraava tasoa,
Seuraavia askeleita
Tikapuita pitkin
Taivaaseenko.
Ihmisenä olen yrittänyt olla hyvä muille
mutta ei
EI hyvyyden pitäisi vaatia yrityksiä.
Karmanpelko.
Seuraa minua, ja tiedän sen siitä,
että mantelitumakkeessa vihlaisee.
Sielu jalostuu elämällä.
Mutta kukaan ei ole kertonut kuinka paljon tikapuissa on askelmia?
Koska tulee kerta, kun sille ei enää liha riitä?
Onko jumaluuden tavoittelu ahneutta vai jalostumista?
Vai kenties puhdasta uteliaisuutta, jos tahtoo kurkistaa maailmaan, jonne tikapuut ei riitä.
Maailman tulevaisuus pelottaa minua.
Sen kuviteltu metallisuus.
Ja hiekkamyrskyt
merien maanpako.
Aavikolle kuivunut meren vesi kuin uimarannalle aallon paiskaama venepakolainen.
Uskoisin, että molemmista henki haihtuu ylöspäin.
Päätepysäkkinä koneiden maailma.
Siellä on luovuttu hiekkamyrskyjen nimeämisestä naisoletettujen mukaan. Ensinnäkin, koska jatkuvasti tuulee ja toiseksi
Kukaan ei pahemmin välitä.
Ei naisoletetuista tai nimistä.
Senkin uskallan väittää, että siellä liha on jo mädäntynyttä.
Ja jonkin aikaa talsittuani myrskyssä, huomaan olevani joku
" Karen".
Yksinäisten koneoletettujen seuralaispalvelusta.
Ja luoja sentään, en kai voisi edes paeta.
Tai en oikeastaan edes sitä.
Vaan elämää itsessään.
Enkä varsinaisesti sen elämistä.
Seuraava tasoa,
Seuraavia askeleita
Tikapuita pitkin
Taivaaseenko.
Ihmisenä olen yrittänyt olla hyvä muille
mutta ei
EI hyvyyden pitäisi vaatia yrityksiä.
Karmanpelko.
Seuraa minua, ja tiedän sen siitä,
että mantelitumakkeessa vihlaisee.
Sielu jalostuu elämällä.
Mutta kukaan ei ole kertonut kuinka paljon tikapuissa on askelmia?
Koska tulee kerta, kun sille ei enää liha riitä?
Onko jumaluuden tavoittelu ahneutta vai jalostumista?
Vai kenties puhdasta uteliaisuutta, jos tahtoo kurkistaa maailmaan, jonne tikapuut ei riitä.
Maailman tulevaisuus pelottaa minua.
Sen kuviteltu metallisuus.
Ja hiekkamyrskyt
merien maanpako.
Aavikolle kuivunut meren vesi kuin uimarannalle aallon paiskaama venepakolainen.
Uskoisin, että molemmista henki haihtuu ylöspäin.
Päätepysäkkinä koneiden maailma.
Siellä on luovuttu hiekkamyrskyjen nimeämisestä naisoletettujen mukaan. Ensinnäkin, koska jatkuvasti tuulee ja toiseksi
Kukaan ei pahemmin välitä.
Ei naisoletetuista tai nimistä.
Senkin uskallan väittää, että siellä liha on jo mädäntynyttä.
Ja jonkin aikaa talsittuani myrskyssä, huomaan olevani joku
" Karen".
Yksinäisten koneoletettujen seuralaispalvelusta.
Ja luoja sentään, en kai voisi edes paeta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit