Kunpa ajolähtö ois kotiin päin

Runoilija Nimeni Haaveilija

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Nimeni Haaveilija kuva
mies
Julkaistu:
66
Liittynyt: 24.9.2003
Viimeksi paikalla: 21.10.2024 23:18

Asuinpaikka: Nokia
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
21.10.1987

Teini-iän tunnekuohuissa kirjoittamani vanhat runot on mulle edelleen tärkeitä.
Vuosikausien koulukiusaamisen aiheuttaman sosiaalisen kyvyttömyyden ja muut sielun arvet purin silloin parhaani mukaan teksteihini; jos niitä haluaa näin myöhemmin yrittää tulkita, tuo kannattaa ehkä pitää mielessä.

Löysin runot itseilmaisun ja ajatussolmujen avaamisen keinona näköjään uudelleen joskus 2017 loppupuolella. Vertailen täällä aikakapseliin, vanhoihin runoihini, ja viattomuus ja leikkisyys tuntuu nykyisin olevan kadoksissa. Ei kai iäksi?

Haaveilemasta en kai lakkaa koskaan. Hyvä niin.
Suosittelen:
 
Itseinho astuu mieleen
Kertoo miljoona asiaa
joita piti ja pitää tehdä
mutta en koskaan tehnyt enkä tee

Turha ja tarpeeton
yhteiskunnan kuluerä
Onko tällaisella edes oikeus
olla ja elää
jos hallitukselta kysytään

Joka aamuna herään
odottamaan sitä aamua,
etten enää.

Hymyilen ja esitän ihmistä
vaikka sisältäpäin kuolen yksinäisyydestä.
Selite: 
Myöhäisillan ahdistusta.
oletus

Kommentit

Voi sentään, ihmisen ei ole hyvä olla yksin, kovin pitkään <3
Surullisen koskettava runo <3
Kiitos paljon palautteestasi

 
Hieno kuvaus ulkoisesta paineesta, me olemme erilaisia,
simpukassa kivi muodostuu helmeksi, perhonen taas suojautuu koteloonsa ankaraa talvea vasten.

Olosuhteille ei aina voi itse mitään, ne on joskus pakko hyväksyä sellaisena kuin tulevat. Suhtautuminen vesisateeseen ulkona kylmissään tai sisällä lämpimässä on erilaista, ymmärtävätkö ihmiset toistensa olosuhteet saati hyväksyvät.

Kiitos runostasi paljon ajatuksia herättelit.

 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot