Kun hänen kehonsa viimein tajuttomuuden jälkeen turtui järjettömän raivon vallassa annettuihin iskuihin ja potkuihin, hän alkoi yllätyksekseen tarkkailla maailmaa hyvin passiivisesti ja tunteettomasti. Toisella, vielä avoimella silmällään hän tarkasteli hyökkääjiä. He olivat tuntemattomia, nuoria miehiä, oikeastaan vielä lapsia.
Tummat toppatakit, mustat farkut, joiden löysähköt lahkeet aiheuttivat selvästi kuuluvan suhahduksen aivan sekunnin murto-osaa ennen maiharin aiheuttamaa tylppää tumahdusta.
Vanhempi nainen hymyili aamun auringolle kaataessaan vahvaa, tuoretta kahvia mukiinsa. Tupakka suupielessään nainen avasi parvekkeen oven ja otti ikkunalaudalta kevätaamussa kostuneen tikkuaskin.
Hän avasi parvekkeen lasin ja veti raikasta ilmaa syvälle keuhkoihinsa. Aurinko oli häikäisevän kirkas ja lämpömittari näytti noin kymmentä astetta pakkasta. Naisen hymy leveni entisestään, hän hymähti ääneen ja hörppäsi höyryävän kuumaa kahvia.
Kolmas tulitikku suostui viimein syttymään.
Hänen teki mieli huomauttaa toiselle miehistä, sille punapipoiselle, että tämän vasemman kengän nauhat olivat auki. Hän jopa yritti, mutta hänen kielensä oli jäänyt hänen hampaidensa väliin silloin, kun ne olivat vielä olleet ehjät, eikä enää toiminut kunnolla. Hänen onnistui ajoittamaan hengityksensä potkujen väliin, joista jokainen mursi kylkiluita ja kun toinen miehistä haki potkuunsa vauhtia, hän saattoi kuulla jonkin repeävän ja poksahtavan sisällään.
Välinpitämättömästi hän huomasi, että puhtaanvalkealle lumelle valuva veri ei ollut enää kovin kirkasta.
-Vittu, parikymppinen mies tokaisi tuijottessaan vanhentunutta maitotölkkiä puoliunisilla silmillään. Hän laahusti kahvikuppinsa kanssa koneelleen ja avasi netin. Rojua täynnä olevalta pöydältä löytyi viimein kulunut ja rypistynyt pussi, josta hän onnistui vaivalloisesti onkimaan filtterin. Kahvikupillisen aikana hän kääri itselleen käpristyneen näköisen sätkän ja kahlasi läpi kymmenkunta nettisivua, joiden sisällön hän onnistui unohtamaan ennen seuraavan avaamista.
Parvekkeelle mennessään hän sulki sälekaihtimet pitääkseen auringon poissa edellisillan juhlien turvottamista silmistään. Kylmää, hän ajatteli, vittu ku ois jo kesä, tää olis taas ihan mahtava paikka.
Miksiköhän he alkoivat hakkaamaan, hän mietti mielestään luonnottoman selkeästi. Hän ei ollut tehnyt miehille mitään, eikä hän olisi voinut antaa heille rahaa vaikka oli halunnutkin ostaa itsensä ulos tilanteesta. Rahat tulisivat vasta torstaina. Toisaalta kumpikaan miehistä ei ollut edes vaatinut mitään.
Hän oli selittänyt tilanteen, ja hetken oli näyttänyt siltä, että nuoret miehet olisivat tyytyneet solvauksiin ja jatkaneet matkaa.
Mutta sitten he olivat vilkaisseet toisiinsa ja samassa ensimmäinen isku oli tullut. Hän ei kuitenkaan vielä kaatunut ja iskun antaja sanoi kaverilleen nauraen että ”sun vuoro”.
He löivät vuorotellen, ensimmäinen ehti lyödä kolmesti ennenkuin hän kaatui ja toinen mies antoi kolmannen iskunsa tukien polvensa maahan. -Kato, nyt tulee hyvä, hän huusi nauravalle kaverilleen. Tuska kumisi ontosti hänen kallonsa sisällä ja laajeni muutaman vatsaan osuneen potkun myötä. Tajuttomuus oli tervetullut, mutta ei kestänyt kovin pitkään. Kipu sen sijaan katosi.
Nainen ehti polttaa puolet tupakastaan, kunnes huomasi mitä kerrostalojen rajaamalla pihalla tapahtui. Hän katsoi epäuskon vallassa maassa potkittavana makaavaa miestä. -Herran tähden, hän huudahti ja oli mielessään jo etsimässä puhelintaan, mutta ei kuitenkaan päässyt liikkeelle vaan jäi tuijottamaan pihalle.
Aurinko oli tiistaiaamuna häikäisevän kirkas.
-Mitä vit..., nuori mies mumisi katsoessaan alas kolmannesta kerroksesta. Hän kaivoi puhelimen taskustaan ja naputteli hätänumeron. Hän katseli tapahtumia vielä hetken ja siirsi kuin huomaamattaan peukalonsa C-näppäimen päälle. Mies etsi naapuritalossa asuvan kaverinsa numeron ja soitti.
-Herätys, mee parvekkeelle kattoon mitä tuolla pihalla tapahtuu! Joo joo, mee nyt vaan, jotain tyyppiä piestään siellä eikä kyttiä ees näy. Kato vittu miten sitä pies.. Hänen lauseensa katkesi kun hän huomasi muiden talojen parvekkeet.
Hän katseli pahoinpitelijöitään vielä jonkin aikaa, kunnes aurinko kävi liian kirkkaaksi.
Rytmikäs potkiminen jatkui vielä jonkin aikaa, nahan tuoksu viipyili hänen sieraimissaan kunnes miehet aivan yhtä arvaamattomasti kuin olivat aloittaneetkin, yhtäkkiä lopettivat.
Sanaakaan sanomatta he lähtivät pois, kumpikin eri suuntiin.
Hengittäminen alkoi olla vaivalloista, eikä hän pystynyt liikuttamaan oikeaa puolta vartalostaan. Hänen vatsassaan oli omituinen, valuva tunne. Sirpaleiksi hajonneiden kylkiluiden pistot tuntuivat jokaisella yrityksellä hengittää, mutta pistot olivat turtia ja etäisiä.
Vasen silmä oli alkanut muurautua umpeen, ja hämärästi hän näki kolmen kerrostalon parvekkeilta alas katsovat ihmiset. Hän näki heidät aivan selvästi ja tarkasti, vaikka silmälasit olivatkin hajonneet jo ensimmäisestä iskusta. Ihmisten liikkeet olivat kuin hidastettuja, ja hän saattoi nähdä kännykoitä, kahvikuppeja ja itsekseen palaneita savukkeita heidän käsissään.
Muutamat heistä kohauttelivat olkiaan ja kääntyivät pois. Eräät havahtuivat kesken jääneeseen aamutupakkaan ja sytyttivät uuden. Kaikki jatkoivat aamujaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Hiljainen hyväksyntä peitti pihan yhdessä hiljalleen alkavan lumisateen kanssa, aivan kuin tämän olisi ollutkin tarkoitus tapahtua.
Hälytyssireenejä ei vieläkään kuulunut.
Juuri ennenkuin hänen silmänsä sulkeutui viimeisen kerran, hän näki jotain mielenkiintoista.
Lumisade sakeni nopeasti, ja näytti aivan siltä kuin hiutaleet olisivat erittyneet kolmesta ympäröivästä talosta.
Maailma hämärtyi, ja jostain alassyöksyvien hiutaleiden keskeltä erottui hitaasti laskeutuva ihmiskasvoja muistuttava muoto.
Nyt, kun järkevästä ajattelusta ei enää tarvinnut pitää kiinni, hän ymmärsi tyynesti olevansa nimetön uhri, että rauhallisen asuinalueen rauha ei ollutkaan aivan ilmaista. Idyllinen ilmapiiri olikin verenhimoinen peto, joka vaati uhrin julman jumalan lailla.
Hän henkäisi alistuneesti vielä yhden kerran ja iltapäivällä lumisateen jälkeen, silloin kun lapset tulivat pihalle leikkimään, piha oli jälleen tyhjä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
