reunuspehmeillä päiväisen
kengättimeni
niinkuin vain muotia nyt on
kävellessä kilometrejä
laulavan tolkuilla
kahdet minullakin
sieluni;
vaatteeni omituisiksi
vaateetta
reunuspehmeillä
asun nukun tuulettimen rytmiä
yksinäinen kahvikuppi
jättää sokerit
kengättimeni
niinkuin vain muotia nyt on
kävellessä kilometrejä
laulavan tolkuilla
kahdet minullakin
sieluni;
vaatteeni omituisiksi
vaateetta
reunuspehmeillä
asun nukun tuulettimen rytmiä
yksinäinen kahvikuppi
jättää sokerit
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
muuttuneen kyvyn ja tahdon
särmät on pakko pehmittää
milloin kieltää, milloin koittaa kestää
elämä on aikaa annetuin ehdoin
muutos sen kehää, hahmotonta armoa
ja sen puutetta
Tästä on moneksi,
täytyy todeta, piristävää luettavaa.
Kengättimeni, wau!