¤
ruokalaput kaulassaan
lapset istuvat
pirttipöydän äärellä
vahva kalanmaksaöljyn tuoksu
täyttää hiljaisuuden
syödessä ei puhuta
syödessä ei puhuta
minua tilanne ahdistaa
tiedän mitä tuleman pitää
en haluaisi nähdä
en saa aistejani irti
tällä kertaa
vain yksi lapsista
hidastelee ja näykkii
kaurapuuroaan
täysin jo kylmennyttä
hoitaja siirtyy lapsen taakse
kehotuksista huolimatta
lautanen ei tyhjene
täti tukee lapsen pään
napakasti vasten jalkojaan
taivuttaa ja ottaa nenästä kiinni
työntää ruuan väkisin
vaikka hampaiden välistä
miten selkeästi kuulenkaan
itkun, tikahtumisen tukkeen
kurlaukset ja pärskeen
yrittäessään huutaa
lapsi saa ruokaa
henkitorveensa
:::
tiedän järkytyksen
vanhempiaan surevalle lapselle
shokin ja pelon
hän on tulevina
päivinä ja viikkoina
hyvin hiljainen
syö ruokansa
minä näen myös
hänen kyyneleensä
¤
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ja nöyryyttämistä
Liikuttava runo, kiitos
Runosi elävöittää muiston ja käsittämättömän aikuisen käytöksen.
Koskettava lukukokemus.