Erämaan Syli

Korventavan kivun keskellä
siivet lempeät lepää.
Kaipuun udun sisällä
kädet voimiansa kerää.

Vartensa hennon jäntevän
kivusta hellästi herättää.
Siipensä tumman puhuvat
Hiljaisuuteen levittää.

Ja katseensa tuskan viiltämän
hän Kuuta kohti kohottaa,
Peilityyni lammen pinta
kylmää valoa heijastaa.

Suuntaa entistä etsien
hän tuntureita tarkkailee.
Ja kivun polkua seuraillen
Kohtalonsa karttaa katselee.

Mutta Tulen tanssin viereltä
hän tumman katseen tavoittaa.
Ja siinä kipinöiden äärellä
sen hellään lämpöön uppoaa.


Ja sinä nouset hiljaa viereeni,
Kiedot kätesi ympärilleni,
Kuiskaat varovasti korvaani:

”Älä mene.
Kahvikin on jo valmista.”

Ja minä jään sinun Syliisi.