Luomus

Minä valjastin käteni hennot
Sinun lastasi palvelemaan
ja ohjasin mieleni kuohut
uomaa toista kulkemaan.

Loin hauraan kauniin kuoren
päälle Tulen ja Tappuran,
ja kahlitsin voimani suuren
talliin kylmyyttä uhkuvaan.

Minä annoin maailmasi luulla,
että olisin hento ja usvainen,
lastesi korvien kuulla
vain ääneni heleän hellyyden.

Ja Sinä lupasit minulle voimaa
joka tällä tiellä kuljettaa:
"Minun valoni kyllä loistaa,
se mielesi pimeyden karkoittaa."

Mutta miksi siis yhä leijun
sylissä tuskan ja hämärän?
Minne minä nyt kuljen
kanssa tämän tumman ystävän?

Onko tässä se tie,
jolle minut aina tarkoitit?
Vai oliko kaikki harhaa
ja sinä minua huijasit?

Silti on kuoreni kaunis,

ja minä
mitä upein

luomasi
Luomus.