Kahlittu Voima

Runoilija Tsukikage

Kerran kahlitsin siipeni tummat
vuoksi herkän hellyyden,
ja patosin mieleni Kosket
vuoksi ikuisen rakkauden.

Minä annoin liekkini lepattaa
vain kytötulella,
ja mieleni voiman kujertaa
tällä aralla soinnilla.

Mutta unohdin tekoni vaativan
kaikki voimani viimeiset,
jos sinulle rakkauteni annan,
mitkä ovat sen uhraukset?

Siksi aion voimalla lentää
läpi Tuulen ja tunturien,
ja kirkkaalla äänellä laulaa
yllä Koskeni kuohujen.

Ja sieluni polttava Tuli
saa jälleen vapaana roihuta,
sen vaativan hellä voima
ei tätä rakkauttani vahingoita.


Ja jos et sinä sitä kestä,
on ovi tuolla..

armaani.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis runo.
Huikea :) ! " kirkkaalla äänellä laulaa" kohta jäi heti mieleen. Jotenkin voimaantunut ja seesteinen tunnelma :)
Kiitos sanoistasi.. tämä on voimarunoni, joten suhteeni tuotokseen on astee  kaksi herkempi. Ja siksi palautteesi todella lämmittää mieltäni. 
Aivan upea rakkausruno tämä.
Hienosti sointuu runosi rytmi.
Väkevä, uljas, vapaa. Runosi on kuin kotkan liito!
 

Käyttäjän kaikki runot