Ikuisen lämmön äärellä
taas todellisuuteni kohtaan,
hiljaisuudessa yksin istuen
uppoan tunteeseen tyhjään.
Ja minä lennän ajassa taaksepäin
kohti kipujen sinfoniaa.
Minä putoan pysähtyneessä tilassa
suruni mereen kuohuvaan.
En antanut mieleni valita
tietä helppoa ja kutsuvaa.
En astunut sieluni polulta
siihen suven tyyneen rauhaan.
Minä herään eloon kivusta
joka sieluani koettelee.
Minä nousen tästä tuskasta
joka mieltäni heittelee.
Mutta salaan kaiken sinulta
joka vierestä katselet.
Suojaan sielusi minulta
ettet mukaan kipuuni astele.
Mutta vain
koska
rakastan Sinua.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit