Hidasteita

Nuori tyttö oli matkalla kohti unelmia, kohti haaveita,
uskoi pystyvänsä mihin vaan, voivansa ylittää vuoria.
Pitkällä matkalla oli kuitenkin luvassa paljon hidasteita,
joista piti selvitä oikein, toivoa etteivät ne olisi liian vaikeita.

Hän tiesi; kun hidasteet ylittää rauhassa, niistä ei kehity esteitä.
Ja jos hidasteisiin ehtii reagoida, niistä pääsee yli ehjänä.
Tyttö luuli; hidasteista on aina varoituskyltit ajoissa,
mutta näistä ei ollut, tai sitten ne olivat hyvin piilossa.

Juuri kun tytöllä meni hyvin, alkoi se ryöpytys;
muiden sanat, naurut, huudot, pilkat; kamala höykytys.
Omat hommat, koulu, läksyt, luonteeltaan perfektionisti,
perhe, alkoholismi, riidat, vain ulospäin näkyvä kulissi.

Tytön matkalla oli paljon pieniä hidasteita,
mutta tietämättään hän rakensi niistä kaikista yhtä suurinta.
Ylittämällä pienet hidasteet huolimattomasti, hyväksymättä apua,
paikkaamalla itse itsensä, yrittäen vain eteenpäin tarpoa.

Tyttö huomasi liian myöhään nostaneensa vauhtia liikaa,
sokeana omilta vaurioiltaan edenneen kohti mutkaa tiukkaa.
Tyttö oli niin turtunut hidasteisiin, ei huomannut varoituksia,
ja kun hänen haavat aukesivat, joutui kohtaamaan hidasteen suurimpansa.