Suorittaja

Mun sydän hakkaa mun rinnassa,
ja useimmiten mul myös on tunteet helvetin pinnassa.
Ilma virtaa mun keuhkoihin,
lähes tunnen kun happi siirtyy mun suoniin.

Olen fyysisesti kaikkien määritelmien mukaan elossa,
mun kehonlämpö on noin 37, mul on liikuntakykykin tallessa.
Pystyn myös puhumaan, reagoimaan ääniin ja valoihin,
kykenen myös ajattelemaan, vaikka joskus toivonkin, et ois toisin.

Jos oon elossa, miks en saa tästä mitään tyydytystä? 
Jos oon elossa, miks en löydä elämälle mitään tarkoitusta?
Opiskelen tutkintoa, etenen elämässä, menestyn.
Muiden mukaan mulla on kaikki hyvin, mutta silti vaan tympäännyn.

Mistä tulee tämä jatkuva riittämättömyyden tunne?
Tunne, kun mitkänn saavutukseni eivät riitä mulle.
Haluan saavuttaa koko ajan lisää ja lisää,
mutta samalla en löydä saavuttamiselle pointtia mitään. 

Ajan itseäni eteenpäin, sillä olenhan elossa kuitenkin,
ajan itseäni saavutuksesta toiseen, toivoen, että löydän tyydytyksenkin.
Sen hetken, kun voin todeta, että nyt olen hyvä,
tarpeeksi hyvä itselleni, saavuttanut tarpeeksi ollakseni ylpeä.