Toipuminen

Se oli se ilta kun kuolin. 
Minut vain repäistiin irti.
Kuin en olisi ollut mitään. 
Kuin hänestä ei muka olisi voinut tulla mitään. 

Se oli se ilta kun hän menetti uskon ihmisiin.
Hetken ajaksi. Ikuisuudeksi.
Kun hän ei enää toivonutkaan enempää,
vaan tuosta noin vain päästi minut menemään.

Silloin hautauduin syvälle häneen,
hänen ulottumattomiin.
Sieltä minä suojelin häntä uusilta iskuilta,
uusilta, sydäntä särkeviltä pettymyksiltä.
Annoin hänen toipua hetkisen.

Kunnes tunsin että oli aika.
Aika kaivautua pois piilostani,
aika parantaa hänen sydämensä. 
Hän uskaltaisi, tiesin sen.
Hän oli valmis. 

Rakastumaan uudelleen.