Poistumistie

Istun bussissa matkalla kouluun, 
valmistaudun henkisesti kuin kristityt jouluun. 
Koulu on kivaa, ei siinä mitään, 
mut kun tätä maailmaa samalla sietää pitäs. 

Ihmiset arvostelee, vihaa ja kantaa kaunaa,
ja joitaki kiusataa, kunnes ne joutuu liian varhain hautaan.
Kunnes jotku ei enää tätä menoa vaan kestä, 
ysi-ykstoista, Pariisi, Lontoo; ne kai haluu pois pimeästä. 

Mut mä siedän maanantait, tiistait ja ne kaikki muut,
ja kun illal pääsen kotiin, toivon et se julmuus unohtuu.
Asetan päähäni kuulokkeet ja vihkoni avaan,
ja mä kirjoitan, kuuntelen, se mulle poistumistien antaa. 

Ja mielessäni pohdin, tuleeko tää maailma koskaan oleen hyvä.
Sellanen, että pelon sijaan täällä vallitsiskin ystävyys syvä.  
Sellanen, että musiikin sijaan tekeekin mieli kuunnella puhetta. 

Mut ikävä kyllä myös mut opetettiin uskoon sitä yhtä lausetta: 

Pessimisti ei pety.