Minun rakkauteni sinuun

Minun rakkauteni sinuun
humalluttaa minut kuin viini;
tumma, pehmeä, täynnä villiä voimaa.
Olen sinulle tummansinistä samettia,
helmiä ja kultaa paljaalla ihollasi.

Sinun rakkautesi minuun
huumaa minut kuin Marokon ruusun
tai mirhan makea, arvoituksellinen tuoksu.
Sinä olet minulle silkkiä ja pitsiä,
basaarien kiihkeää kutsua.

Tahtoisin sukeltaa sinulle helmen
Tuamotun väkevien maininkien syvyyksistä,
kylvettää sinut onnelliseen raukeuteen
Cajamarcan kuumissa lähteissä,
kietoa sinut viileään silkkiin
Samarkandin kultaisessa sydämessä,
koristella sinut gerberoilla, päivänkakkaroilla, neilikoilla,
ruusuilla, ja mimosankukilla Promenade des Anglais’lla,
soittaa sinulle Paganinin kapriiseja
Piazza di San Marcon laidalla,
ja nähdä sinut pelottomana ja onnellisena
Damaskoksen tiellä.

Tahtoisin viedä sinut Serengetin paahteiselle savannille
akaasioiden ja apinanleipäpuiden matalaan varjoon,
kantaa sinut merisuolan kyllästämään bargentiiniin
ja purjehtia kanssasi Malakasta Valparaisoon,
istua vierellesi messinginhohteiseen Pullmaniin Pariisissa
suuntana Konstantinopolin viekoitteleva häly,
meloa kanoottisi ylös Sambesi-jokea
jyrisevälle savulle saakka,
herätellä sinut sampanjalla ja mansikoilla
jakarandantuoksuisissa hotelleissa
ja tuhlata sinuun yltäkylläistä rakkautta vaikka vain hetken,
mutta kahden jäljellä olevan elämän edestä.