Jos suudelma osaisi puhua
se kertoisi pehmeistä huulista
ja vikkelästä kielestä
puistokadulla Lissabonissa
Muistan minäkin sen
ventovieraan naisen
tummat palavat silmät
jotka vielä viimeiseksi
kääntyivät katsomaan
suun joka levisi hymyyn
ja käden
joka hamusi
Käden
joka juuri ennen
katoamistaan ihmisvilinään
nosti ilmaan lompakkoni
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mainio runo.
Sivut