Haikeus

Kaunis on.

Runon ensimmäinen säkeistö kertoo mielestäni siitä, että runoilijan usko on mennyt tähän nykyiseen maailmaan.  Myllynkivi symbolisoi sitä, kuinka kaikki on sidoksissa tuotannon ja rahan valtaan, taivaan totuus on ympäripyöreä, jonka voi tulkita miten vain, ja yksilön haaveet ovat kovin heiveröisten ja huojuvien pylväitten kannateltavina.

Toinen säkeistö alkaa uhmakkaasti, jossa otetaan esille aseet, tässä kuitenkin kovin vanhat aseet, miekat ja peitset. Niinhän tässä nykymaailmassa on käynyt, usko parempaan ja oikeudenmukaisempaan tulevaisuuteen on murentunut. Ihmisarvo on kokenut inflaation, se maksaa meille yhä enemmän, koska meidän olisi vihdoin unohdettava vain omaan napaamme katsominen. Hieman hämmentäviä ovat säkeet "ja kaipaan takaisin kaupunkiin / jossa en ole koskaan aiemmin ollut." Siinä on jotenkin uskonnollista sävyä, "Olen kuullut, on kaupunki tuolla...". Ikään kuin jossain toisessa elämässä olisi käynyt tai elänyt siellä, mutta tässä elämässä ei olisi siellä kuitenkaan käynyt. Se vinksauttaa jännällä tavalla asetelmaa!

Viimeinen säkeistö on rauhoittava paluu takaisin oikeaan kotiin, runon minän kotiin, jossa hän on nyt yksin, josta joku toinen on lähtenyt, ehkä kuollut, ja hänet voi enää vain kuvitella vierelleen. Siitä minullakin on hyvin omakohtaisia tuntemuksia. Haikea kaipaus vain on enää.

Kaipaus menneeseen ei ole kaipausta vain yhteen ihmiseen, vaan kaipausta koko menneeseen maailmaan, vaikka silloinkaan kaikki ei ollut hyvin, mutta kuitenkin nykyistä paljon paremmin. Runon kirjoittajalle sen sisältö on voinut olla paljon intiimimpi, ehkä raskaitten henkilökohtaisten tunteitten täyttämä, kuin miten minä runoa tulkitsen. Se etenee yleiseltä tasolta yksittäiseen, samaan tapaan kuin keskeisrunoudessa, mutta kääntäen.  Mutta minähän en tiedä, minä vain tulkitsen.

Koskettavaa, mielikuvitus on hyvin tärkeää.