mikä voima panee kiven
pikkupojan käteen
mikä voima sen lennättää
rikkumattomaan järven pintaan
mikä on se voima joka
saa minut haluamaan
sinua
joka ikinen hetki
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoissa voi unelmoida Runoissa voi liioitella Runoissa voi valehdella Runoissa voi puhua totta Parhaissa runoissa on sydän mukana Pekka nukkui pois 5.12.2023 Päätepysäkki Surkaa minua hetki mutta sitten muistakaa minut sellaisena kuin olin. Ja puhukaa minusta niin kuin puhuitte silloin ennen. Puhukaa minusta ja käyttäkää nimeäni usein. Niin minä elän eikä varjoni koskaan haalistu. Pekan oma runo.
mikä voima panee kiven
pikkupojan käteen
mikä voima sen lennättää
rikkumattomaan järven pintaan
mikä on se voima joka
saa minut haluamaan
sinua
joka ikinen hetki
Kommentit
Voimia, jotka meitä liikuttelevat eikä niitä kuitenkaan näe.
Pidän tästä suuren syvästä runostasi tosi paljon.
Ajatuksia herättävä,
vastauksia kai on monia...
Tätä voi lukea uudelleen ja uudelleen
ilman että se hajoaa.
Mieletön. Runosi Tunne, Sen Voima.
Sanattomaksi saa.
*varovaisesti hengittelee runosi tunnetta*
Huikean Kaunis.
Kiehtova rinnastus herkässä runossasi.
Mielenkiintoisesti runo etsii vastauksia luonnonlaeista aina rakkauteen asti. Kaksi niin erilaista asiaa, jotka kuitenkin yhdistyvät kuin huomaamatta tässä hienosti kokonaisuudeksi.
se on kait halu kokea ja tuo rakkaus on asia erikseen :)
Into ja intohimo. Se on runosi ajatusydin tämän lukijan mielestä. :))
LUkija ajattelee että kun halulla on haasteensa - on se juuri sellainen voima joka pistää työstämään asiaa / tekemään se juuri siinä silloin, kun on sen aika.
Ajatukseni ei ole ihan yhtä luetun kanssa, mutta lukija on nähnyt näitä iloisia pikkupoikia heittelemässä kiviä järveen - sekä henkilökohtaisesti kokenut halutuksi tulon :)
Tässä on voimaa kerrakseen - hyvä lukuelämys.
Leipiä, heitellään leipiä ja kumpi heittää enemmän.
Itsensä ylittämisen voima kenties on leipien heittäjän tunnelma, myöskin lapsuuden muisto :)))
Kyllä siekin kiven heität tilaisuuden tullen.
Tilaisuuksia ihan järkkäilet varmaan.
Ihmeellistä ja samalla niin huikaisevaa,
ihan nostattaa niskakarvat pystyyn
tuo runosi voimakas ja samalla niin
hellän suloinen sanoma :)
Pajutar *kiittää hymyillen*
Sivut