lapseni on kuollut
miten tuskani kestän
lapseni on kuollut
miten huomiseen jaksan
ei uskoni riittänyt
kaikk’ suurempi vei
ei toiveeni käynyt
vain rakkaus jäi
on maailmain musta
viel’ koittaako päivä
vain mielessä tuska
vain muistojen häivä
lapseni on kuollut
sitä hyväksy en
lapseni on kuollut
ken auttaa mua ken
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lapsen kuoleman edessä kysymme, miksi?
Miksi hän, elämänsä alussa, temmataan pois.
Kysymyksiä, joihin emme vastausta saa.
Mutta hänen aikansa täyttyi...odottaa ja
valvoo enkelinä polkuasi, niin uskon.
Kolahti tuoreelle äidille ja tosi kovasti. Hyvä teksti.
Pohjatonta surua... kenenkään lapsi ei saisi lähteä ennen vanhempiaan...
Runosi herkisti kyyneliin.
Kaunis muistokirjoitus!Jaksamista!
Kauniisti kirjoitat menetyksestä, surusta ja sen tuottamasta kivusta :) *halii ja toivoo paljon voimia* :)
Todella hyvin puit sanoiksi suuren surun. "Vain rakkaus jäi" -eikä se koskaan häviä.
Koskettaa syvältä. Kyynelin.
Suru on käsinkosketeltavaa tässä runossa....
Sivut