Silmämme kohtaavat
ne innosta hohtavat
Seuraatko sinä minua?
Vai seuraanko minä sinua?
Hymy kasvoillani leviää
Sydämeni heltiää
Naurat kun puhun
Aivan punastun
pilvilinnat kohoavat
niiden muurit loistavat
Miksi hymysi katoaa kasvoiltasi?
Miksi katoaa kontakti silmiesi?
Kävelet ohitsein
Kylmä katsein
Suljen luomet silmäni
tunnen piston sydämeni
Pala kurkussani
kyynel poskellani
Pilvilinnani mahtavan tuhoan
uudelleen ne kumminkin rakennan
Masennus minua jahtaa
Mikä häntä ahdistaa
Sen kaiken suljen
Kun kanssasi taas kuljen
Selite:
Tunteet ovat joskus vaikeita
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno runo :) siitä kuvastuu monta tunnetta. pidin tästä. tosi upea runo :)
Tästä pidän erityisesti, hienoa riimittelyä ja samastuttavia tunteita. Sopivan mystinen ja sopivan suora. "Seuraatko sinä minua/vai seuraanko minä sinua" oli hauskan kepeä kohta, josta runo lähtee kehittymään mutkikkaammaksi. Ei tämä olisikaan hyvä runo, ellei tässä olisi kontrastia. Juuri tuo epävarmuus ja särö koskettaa.