Luku II - Autiomaa

II. Luku – Autiomaa

Oltiin taas autiomaassa.. Eri suunnassa kuin viimeksi, se oli laiha lohtu. Aurinko porotti silti yhtä kuumasti ja matkan määränpää tuntui Pesukoneesta enemmän kuin epäilyttävältä, hän pyyhki otsaansa hiestä. Ognir oli kuin suoraan vedestä ongittu, hän oli likimärkä hiestä. Pesukone otti juomapullonsa vyöltään. Ognir kysyi ”Annakko minullekkin?” ”Tottahan toki, ystäväiseni. Kunhan et tyhjennä kaikkea vestiämme.” ”Enhän minä.” Edellä kulkeva valkokaapu mumisi jotain myrkystä, Pesukone huudahti muminan kuulleena ”mitä meidän pitäisi juoda? Rommiako vai Olutta, vesta on terveellistä” Valkokaapu ei vastannut mitään. Pesukone vaipui omiin ajatuksiinsa. Hän havahtui vasta kymmeniä minuutteja myöhemmin kun luuli nähneensä jonkun vuorilla mutta kuittasi sen mielikuvitukseksi. Ognir näytti merkin halusta puhua jostain kahden kesken, Toinen ei halunnut suostua sillä pelkäsi Valkoisen (sitä nimeä hän oli alkanut käyttämään ajatuksissaan valkokaavusta) kuulevan. Hän itsekään ei enään kestänyt hiljaisuutta ja epätietoisuutta. Hän avasi suunsa”Minne sinä viet meitä?” ”Teidän testiinne” vastasi valkoinen ”Mihin testiin?” Pesukone tivasi ”Ja sinä luulit että pääsisitte heti siipiemme alle aseiden kera?” Valkoinen kysyi pilkallisesti. Pesukone vaikeni antamatta vastausta. Ognir näki tilaisuutensa kysyä ”Milloin olemme perillä?” ”Ihan kuin sillä olisi kauheasti merkitystä” vastasi valkoinen ivallisesti. ”Miksi me lähdimme tuon ylimielisen hämärätyypin mukaan? miksemme kyselleet enemmän asioista? Miksemme vain kysyneet joltain toiselta? Nyt se on myöhäistä ajatella, oli ehkä virhe lähteä tähän syrjäiseen maailman kolkkaan jumalien selän takana.. Mutta meidän on suoritettava tehtävämme. Hmh.. Näillä main liikuskelee tietääkseni pahamaineisia rosvoja jotka pitävät koko seutua kauhussa. toivottavasti emme joudu väijytykseen” Pesukone mietti. Hän tyhjensi juomapullonsa pohjat kuivaan suuhunsa, Ognir vilkaisi kärsivän näköisenä tyhjää pulloa. Oltiin matkattu jo kaksi tuntia eikä Valkoinen ollut juonut mitään, vauhtikaan ei ollut hidastunut. ”Onkohan hän jonkinsortin veteraani tai jotain? Tai vain todella hyvä kuntoinen keski-ikäinen mies? Kysymyksiä kysymyksiä, eikä yhtään vastausta.”