Muurin mä rakennan
Suojaksi sinun ja minun
Muuri kun on valmis
Harjalla sen istun
Näen erämaat kolkot
lehtimetsät vihreät
niityt kauniit
suot upottavat
Haluan sinulle niistä kertoa
huudan, et erota sanoja
Portaat muurilta pois unohdin
Itseni liian ylös nostin
Hetken mietin, päätös
Jalkani ilmaan astuu ja sinulle kerron
Kaiken kauniin, kaiken karun, elämän loiston
Ja kun sinä hymyilet
olen minä jo kuollut
Selite:
Hmm.. en tiedä miksi mutta tämä runo vaikuttaa kömpelöltä.. Pidin siitä silti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä runo!
Koskettava. Hyvää luettavaa. miettimään sait.