Runoteoksia saa ostaa joko suoraan kustantajan (Mediapinta Oy) sivujen kautta tai mistä tahansa kirjakaupasta. Esikoisteosta myyn myös itse, yhteyttä voi ottaa joko pikaviestin tai sähköpostin kautta.
Runojeni kopioiminen tai lainaaminen ilman lupaa on kielletty.
Jos luvan pyydät, sen todennäköisesti myöskin saat.
Kiitos kaikille jotka ovat runojani lukeneet ja kommentoineet.
Usein en muista tai ehdi kiittää teitä erikseen
Tämä taivas on musta runo
kaiken se sanelee
kaiken se merkitsee
siitä paljon kostumme
Tämä taivas rytmeineen on kone
kaiken se ironiallansa painaa
tämä rautainen painokone
maahan ja alle
nenäliina rintataskussanikin musta
ei sitä heiluttamalla voi antautua
pimeässä hymykin on seksikkäämpi
mustissa näytämme paremmilta
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Musta nenäliina se se vasta synkkä on, huh... haastava ja kiehtova runo, arvoituksellinen synkkyydessään. Itsellänikin musta kausi ollut, sekä vaatteiden suhteen että muutenkin... kun siitä nousee valoon ja huomaa sateenkaaren, niin johan Huimaa.
Mielenkiintoinen tämä kuten yleensäkin runosi. Ei jätä kylmäksi.
Surullinen otsikko ja biisi.
Jotenkin rankkaa ja synkkää,
mutta ajattele mustalta taivaalta erottuu tähdet ellei ole pilvessä.....siis taivas : )
Biisi on ihan ok, tukee runon sanomaa.
Pari viimeistä riviä vetää suun hymyyn. : )
Runosi synkkyys ja sen raskaat sanat ovat todella upean painostavat, mikä hienoin mielikuva onkaan tuo mustan liinan heiluttaminen pimeässä. Kaikessa siinä ironiassa jää koneen alle pimeässä, huikea on runosi.
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen biisi Dannyltä, tämä taivas, tämä maa.
Mutta, tässä on jotain mustaa ja surullista ja jotain mitä en osaa pukea sanoiksi.
Vaikuttava on varmaan oikea sana kuvaamaan niitä tuntemuksia joita koen lukiessani.
Oli todella vaikea lukea tätä,
kun silmät aina vain palasivat ensimmäiseen
riviin: *Tämä taivas on musta runo*
En osaa kuvailla mitä tunteita se herätti,
kuin olisi astunut sisälle jonnekkin
salattuun mailmaan.
Valtavan upeaa tekstiä!!!
Musiikin kuultuaan voi ehkä tajuta/ ymmärtää myös synnytettyä runoa. Noin tummaa taustaa vasten taivas ei voi näyttää parhaita puoliaan, valoa ja kirkkauttaan. Runosi haastaa jälleen rankastikin, hyvä. Kysymään arvojen ja merkitysten perään. Olemmeko sinällään etsimässämme taivaassa, riittääkö se?Vai emmekö tiedä/halua parempaa ja jos, niin miksi ei? Neljä viimeistä riviä saa kyllä hymyn huulille.
Sivut