Sinä et pelkää enää mitään
Sanoit,
kun heitit jalat yli katon harjanteelta
Ja nostit kädet kohti taivasta
Missä loisti vain pohjantähti
Tai satelliitti polaarisella koti-radalla
Tiesitkö että aika kulkee hitaammin avaruudessa?
Mutta sinulla ei ole enää mitään
Mikä veisi nautinnon yö unista
Kun kävelet kädet taskussa pitkin sillan kaidetta
Ja leikit nuoralla tanssijaa ilman turvaverkkoa
Tai ehkä avaruudessa ei vain ehdi aikuistua?
Ja sinä olit varma
Että rohkeudessa on kyse vain luovuttamisesta
Sillä kun lakkaa pelkäämästä sitä, että voi epäonnistua
Niin jäljelle ei jää enää mitään minkä vuoksi taistella
Tai olla ottamatta harha-askelta liian korkealla
Asuikohan Peter Pan linnunradalla?
Ja minä olin varma että sinä valvoit
Silloin kun suljin ikkunoita kotona
Ja nukahdin sateen tasaiseen ropinaan
Mikä muistutti etäisesti sinusta
Ja sinun sormista vasten peltikattoa
Lähtisitkö, jos et pelkäisi muutosta?
Ja ehkä minun olisi pitänyt sanoa
Että jokainen tarvitsee jotain
Mikä pitää kaukana katon reunalta
Tai saa tarttumaan kiinni kaverin takin hihasta
Silloin kun jalat lipsuvat sillan kaiteella
Kuka puhui mitään huomisesta?
Ja ettei rohkeus ole luovuttamista
Ei se ole pelottomuutta kuilun reunalla
Eikä varsinkaan kello yhdeltä yöllä
Tyhmyyteen asti uhkarohkeutta
Jos ei nukahda niin ei tarvitse herätä aamulla
Mutta ehkä minun olisi pitänyt tajuta
Että ihminen voi surra sitä, kun mikään ei enää pelota
ja sinä etsit viimeiseen asti syitä olla kauhusta kankea
Ja löysitkö sinä?
Kun sade ja sormet lakkasivat, ja koko tienoo puhui sinusta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit