Mutta tämä tunne,
kun kahvi vain unohtuu pöydälle kylmenemään,
Miksi kertoisin sinulle miten
silmäni vain lasittuvat ei mihinkään
Ei vaikuta ihmetellä
kuinka aika kuluu hitaasti ja kovin äkkiä
Sillä aina välillä maailma vetää maskin
kasvojensa edestä
Ja helposti mä jään paikoilleni istumaan
Kun kello mittaa seinällä aikaa,
enkä oikeastaan ole olemassa ollenkaan
Kun tällä tavalla sisälle päin taipuu,
sitä lakkaa ajatukset hetkeksi hengittämästä
Ja sen hetken ajan
maailma saa jatkaa ilman minua
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit