Minäkin olen nukkunut pinnasängyssä
saanut silmät sulkien mitä vaan
Seitsemäs puu vasemmalta nitisi
antoi lähtömerkin
puhkoen hiljaisen huoneen
Nyt lojun yksin suuressa parivuoteessa
katson aamuyötä silmiin
Mihin katosivat leikkipuistojen kitisevät ketjut
villasukat joulupaketista
merkinnät vieraskirjasta
Sinä siellä jossain, tule mukaani
Kuljetaan viljapellon aalloille, rantaveteen keinumaan
Jatketaan puutarhan yöportista sisään
humallutaan raaoista viinimarjoista
Istutaan sohvalle huomaamaan
etteivät jalat yllä vieläkään lattiaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno. Sä edelleen saat mut kiinnostumaan lisää runoistasi. :)
Jee, lapsi minussa haluaa heti mukaan! :D
Tulkitsen tämän vertauskuvana - tuo "etteivät jalat yllä vieläkään lattiaan"- siten ettei ihminen ole koskaan valmis ja hyvä niin, että aina on jotain uutta ja mielenkiintoista ja niistä menneistäkin voi ottaa opikseen, ainakin kasvaa henkisesti.
Pidän runostasi.
Nuoruuden nostalgiaa, johon on sisällytetty kaunis lopetus. Eli unelmat eivät saa kadota mihinkään, vaikka ikää karttuu. Pidin runon hengestä.
Niin pistää runoteos lukijan ojentamaan sanoilleen kätensä :)
Taitavaa sanailua - ja vuosikymmenten kivutonta kapuamista "tähän" päivään - keväiseen kaipuun kutsuun.
Viljapellon aalloilla ei liene pelkoa merisairaudesta. Elämänkokoista kitukasvua, aina on kasvunvaraa oltava ettei mitta täyty ;oP
Käsittämättömän ihana päätös tässä runossa. Sydän pakahtui ihan...
Haikean ihana tunnelma tässä. Pidin kovasti.
Tää tykkää vaan taas, paljosti :)
haikea, mutta lämmin tunnelmainen. pidin.
Kauniisti asettelet sanasi lukijan nautittaviksi.
Ja ajatuksiesi kulun pitkään mietittäviksi. Hyvä!