Makaan rantahotellin rypyttömällä lakanalla
mietin millaista olisi tulla rakastetuksi
Sytyttää sellainen tuli,
joka hehkuisi vuosia
Jakaa mereen painuva aurinko
omenapuun kukkien valkeus
lätäköihin jäätyvät tähtikuviot
Yhden hengen huoneessa kaikkea on pedattu kaksi
Alleviivaamaan asioita, joita ei voi unohtaa
Tämä vuode on kuin kylmää kiveä,
mutta haluni ja toiveeni ovat kovempia
Jatkavat aamulla siitä
mihin illalla jäävät
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ajattelin... tylsä otsikko. vaan silti luin. sanat kietoutuvat ympärilleni, ottavat vallan. erityisesti "sytyttää........ tähtikuviot" kohta. niin ihanaa tekstiä että ne pitää lukea monta kertaa eikä siltikään kyllästy. tässä ei ole turhia välimerkkejä ja se kertoo ajatuksen katkeamattomuudesta. tykkään!
Jollain lailla taas niin täydellinen runo siulta -loman arkisista ympyröistä ja niin tuntuvaa että...Toisaalta tokihan nuo kaikki voi jakaa itsensäkin kanssa. Nauttia. Me alleviivaamme asioita totutun kaavan mukaan. Mitä jos osaisi unohtaa...? Toisaalta, -ei olisi näin täydellistä runoakaan silloin.
Viimeinen säe iskeytyy tajuntaan, alleviivaa. hieno ja Huima.
aah- nuo haaveet ja unelmat! vaan sinne ne johtavat- sinne mitä toivot! ihanan kaipaava on ruonosi
Raadollinen...ja hyvällä tavalla. Tuo sana vain pomppi mielikuvissa runon jälkeen. Z*
Hieno runo. Koskettaa.
Pidin. Selkeän kaunis kaipausruno.
Koskettava runo, vahvaa kerrontaa.
Hyvin kuvattu hotellihuone on helppo nähdä ja tunnelma käy suoraan sydämeen. Miten aina se, mikä puuttuu, huutaa poissaolollaan? Inhimillisen murheellinen.
Niin.. joskus on vaikeaa uskoa sitä asiaa, että paras ystävä on aina mukana
Niin surullinen runo.
Tuo tunne niin kovin tuttu,
ikävä kalvaa joka solussa...