Pidän näistä tuulen kosketuksista
jotka hiipivät aaltoina ihollani
Kuuntelen kultarinnan suvisäettä
sen loputonta kiihkoa
Katson kuinka hopeatäplä hymyilee
pisara mettä imutorvessaan
Olen osa luonnon kiertokulkua
jossa ei tunneta turhia päiviä
Kohennan asentoani ja ainoaa vaatekappalettani
Muistan jälleen olevani ihminen
Makaan paljaan taivaan alla kuumissa väreissä
Otan päiväuniannoksen sinua lisää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huima runo. Tässä liikutaan jossain unelmien ja niiden täyttymisen rajamailla. Eniten pidän kuitenkin tuosta hyvinkin tarkasta luontokuvauksesta, joka saa lukijan aistit herkistymään.
Pidin paljon tuosta tarkennetusta kuvauksesta, jossa luonto ja ihminen kauniilla tavalla tasapainossa. Puuttuu vain enää se toinen ihminen.
Rennon leppoisa ja tyytyväisyyttä
huokuva tunnelma.
I-ha-na!! :)
Antiluontoihminen turvautuu toisen säkeen aikana googleen. Ihmiskuvan muottia ei sitten googlekaan löydä.
Kesäisen onnistunut rakkausruno. Hyvä!
Luonto, linnut ja perhoset ja joutilas onnellinen olotila kesän lämmössä armasta aatellen, mitä muuta vois ihminen toivoa? No, sitä armasta rinnalle nauttimaan....
Upea.
...mitäpä muuta tähän voisi sanoa.
Tunnelma ihanan rauhallinen, kaunis runo
Ihana fiilis tässä :)