Naakkaparvi putoaa maisemaan
kuin ihmeenkaltaisena saattueena
nollaamaan tapahtuneen
Yks, kaks, ikuisuus
loppuelämäsi pituinen salaisuus
Riisun vaatteeni
jään seisomaan hiljaisuuteen
Enkä tiedä otanko askeleen
vai levitänkö siipeni
Vielä kerran minun on palattava pimeään
että voisin löytää riittävän syvään valoon
Saisin anteeksi kaiken sen
minkä kuvittelin tehdyksi tai tekemättömäksi
ennen kuin todellisuus oli edes alkanut
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"En tiedä otanko askeleen
vai levitänkö siipeni"
Kolahti, ja tuo naakkaparvi... hienoa sanojen käyttöä.
Pidän.
Tästä henkii elämän mysteerin etsiminen ja varsin hienolla tavalla johdattelee lukijankin ajattelemaan.
todella ajatuksella luettavia runoja, uppouduin. ^^
Nämä sinun runosi ovat todella upeita. Ihan kaikki!
Uskomattomia runokuvia. Tykkään kaikista runoistasi. :)
Upeaa kuvausta mielen kulusta epävarmassa maisemassa, ajatuksia herättävää tekstiä
Mielenkiintoinen runo. Ihmisen ja eläimen välinen ero on häveliäisyys, joten sykähdyttävää siirtymää vaatteista aatteisiin runosi kolmannessa säkeessä. Runoasi lukiessa saksikäsi Edward viuhahteli mielikuvissani. Pimeää valoa oli nautinto lukea.
wau, tosi hieno, syvää itsetutkiskelua!
Kiehtovaa kerrontaa jälleen sinulta runon muodossa. Ja joka kerta luonnon läheisyys ja/tai sen ainesten käyttö Toimii.
Ihana tuo "Naakkaparvi putoaa maisemaan"...
Uniikisti erilainen sanonta, joihin aina kiinnittää huomioita koska tietää, että niitä ei tipahtele ihan joka hetki (ei ainakaan miulle). Niillä on taito pysähdyttää. Lukija alkaa pohtimaan ja saa tuumailla mitä mahtaa niiden takaa löytyä? Tässä kohtaa tuo lause nappaa lukijansa mielenkiintoiselle matkalle. Tekee sen varsin taidokkaasti. Hiukan jopa häpeillen etenen sen riveillä (vain vähän) ja ihailen sen avointa otetta elämään, ymmärrystä ihmistä ja itseään kohtaan. Lisäksi pidän noista voimaeläimistäsi, jotka ikäänkuin pysähdyttävät ja näyttävät tietä.
Upea runo.
Itsetutkiskelua, valon ja pimeän rajalla. Ajatuksissaan rehellisen paljaana.
Upea runo.
Upeaa tekstiä, joka herättää ajatuksia.
naakat napsii siemenet- joskus kaksi taakse on kolme eteen- ennen kuin todellisuus oli edes alkanut- upea on runosi- monia ajatuksia nostattava!
Alstomana kysyen itseltäni olenko tarpeeksi hyvä? Olenko vahva? kantaako siipeni? Miten nöyräksi minun on itseni tehtävä löytääkseni polun valoon? Nämä kysymykset ja ajatukset puhutteleva runosi herätti...ajatuksia ja mietteitä, joita me kaikki varmaan pohdimme elämmämme tiellä...