Määrittelin tarkkaan,
miten siihen pääsisin.
Korvasin mahdottomuudet
sopivilla vaihtoehdoilla.
Järjestelin myös kaiken
hyödyn ja vaivan suhteen.
Toteutuksessakin onnistuin
vaikeuksista huolimatta.
Aikani saavutusta kokeiltuani
ja ymmärrykseni lisäännyttyä
kykenin siirtämään turhat syrjään
ja ottamaan tärkeämpiä tilalle.
Mutta pidemmän päälle
siinä kaikessa pysyminen
alkoi tuntua aivan liikaa
pelkältä suoritukselta.
Huomasin väsyväni kesken
ja ajattelin hiljaa sisälläni,
josko ainoa vaihtoehto olisi
luovuttaa tämäkin tehtävä
jollekin toiselle.
Selite:
Tän tekstin rungon kirjotin kauan sitten, mutta en saanu siihen tarpeeksi otetta, että ois tullu jotain lukukelpoista kirjotusta. Nyt kun se on kirjoitettu, niin tuntuu, että koko teksti sisältää mun elämän tämän hetkisen tärkeimmän tehtävän. Ite elän kokonaisuudessaan ehkä jossain tekstin toisen säkeistön puolivälissä. Toivottavasti löydätte tästä kaikki jotain. Niin ja kiitokset Mierolle oikoluvusta. (02.12.05)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuinka sopusuhtainen ja rauhallinen runo. Tulee mieleen Wislawa Szymborskan runot (anteeksi en jaksa tarkistaa kirjoitusasua). Tulee täysi olo itselle kun lukee tällaisen runon.
luovutus ei ole koskaan vaihtoehto..aina löytyy joku ratkaisu.. hieno runo ja hienoa kerrontaa, pysyy loppuun asti koossa
Taidat kertoa juuri tämän runon syntyhistoriaa.
Ovela veto;)
Olet tosi taitava koukuttamaan. Lukijasi joutuvat miettimään ja syventymään runojesi äärelle.
Osaat todella!
Minä olen sen verran humoristi, että löysin tästä runosta itselleni hyvän kuvauksen siitä, kun siivosin kaapit ja tein vielä matkalaskelmaa tulevalle reissulle :)
Tämä runo sopii kyllä todella monen ajattelun pitimiksi - älykäs teos!
Joistain asioista joudumme luopumaan, mutta kyllä uutta tulee tuutin täydeltä.
Joskus se tosiaan tuntuu olevan ainoa vaihtoehto.
Kylmiä väreitä sai aikaan tämä runosi.
En nyt sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia..
Jokatapauksessa, upea teos.
Niin simppeliä ja silti se pitää itse tajuta. Ei sekään aina auta.
Luin ensin kerran, sitten toisen vähän hitaammin ja kolmas kerta avasi vihdoin runosi...ihan hengästyttää tuo energia, mikä siitä heijastuu...ei ihme että sinäkin huomasit väsyväsi....upean hieno pohdintaruno :D et sentään luovuttanut...:)
Koskettavasti ja rehellisesti olet hienossa runossasi kuvannut elämän monimutkaisuutta ja väsymistä!
Tarinallisen ilmaisuvoimainen.
Tykkään tän pohtivasta rauhasta.
Sivut