Kello seinällä naksuttaa
ajasta yrittää muistuttaa
Ei kosketa minua
rakastan sinua
Villasukat jalassa lämmittää
mietin ompelijaa
kuka sormin muiston jättää
Enkä uskalla liikahtaa
luulet jostain kuulleesi
kuinka lattia narahtaa
Siunattuna keinussasi istunut
elämän kokoinen möykky kurkussa
katsellut sinua rakastunut
Valvonut tulta ja kipinää
leijaillut lämmössä sen
kuunnellut elämän sävelmää
Niin se meni nopeasti
vastausta odotti
saapui ja nukahti
Kello kahdeksan lyö
aika meidän kaartuu
hetkeen kaikki mahtuu.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
