Runotuuli piiskaa riimejään
myrskyn orastaville oksille
Ajassa jo aamun aurainnen ankkuri
punakultaa hiuksissaan
ja saapuvat linnut,
kun luoja luo uutta päivää
kieputtaa ruskoa meren vaahtopäihin
niityt nukkuvat herättää
vaikeroi hiljaisuus vielä hiven
rannan valkeaan hiekkaan jättää aaltojen askeleet
Kun aika on täysi
kun päivä helmenkirkkaana metsän varjoihin vaeltaa
rukouksin, riipaisevin, sammalmatolle laskeutuu
auringon silmät,
valosta rikkaat, katsovat maiseman kauniiksi niin
Runotuulikin nyt riimejään rakastaa
tyynen kertoo kielikuvin
uskalluksen uudistaa, nauttii hetken,
antautuen sanansa laskee, vanamoilta tuoksumaan
myrskyn orastaville oksille
Ajassa jo aamun aurainnen ankkuri
punakultaa hiuksissaan
ja saapuvat linnut,
kun luoja luo uutta päivää
kieputtaa ruskoa meren vaahtopäihin
niityt nukkuvat herättää
vaikeroi hiljaisuus vielä hiven
rannan valkeaan hiekkaan jättää aaltojen askeleet
Kun aika on täysi
kun päivä helmenkirkkaana metsän varjoihin vaeltaa
rukouksin, riipaisevin, sammalmatolle laskeutuu
auringon silmät,
valosta rikkaat, katsovat maiseman kauniiksi niin
Runotuulikin nyt riimejään rakastaa
tyynen kertoo kielikuvin
uskalluksen uudistaa, nauttii hetken,
antautuen sanansa laskee, vanamoilta tuoksumaan
Selite:
Väsymyksen psykoosissa kirjoitettu runo, vähän ennen nukkumaan menoa klo 1:16
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit