Psyloche

Ken sinä lienet, varjoissa huhuileva henki?

Usva aamuisen maan yllä

ja kuura maani pinnalla.

Iholla arvet antiikkiset

elämänkirjain sivuilla.

Niihin merkitään aina taittokohdat -

kirjataan ylös muistiinpanot elämästä,

unista.

Kuka sinä olet, vain varjoni mun?

Mustiin sulkiinsa pukeutunut lintu,

joka öisin omaan pimeyteensä sulkeutuu,

päivisin peittää näkymästä valon.

Kuu ylhäisenä, kylmänä korkeuksissaan

ei maata jäistä voine sulattaa lain.

Sinut tapaan vuorilla, rannoilla merten,

unelmissain,

joissa käymme laulamassa laulujamme ain.

Minun sydämeni on autio - tämän sinä tiedät,

ovat polkumme yhtenäiset, kuin ikivanhat tiet.

Sinä minut varjoihin viet, kotiini ikuisimpaan viettelet.

Ja minä itse tunnen pimeyteni nimen