Shamaani

Hän lukee tulen väen ja laskee kosmoksia.
Ikiaikaisilla tiedoillaan katsastaa,
ylisen ja alisen taidot tuntee.
Riimuillaan menneen ja tulevan ennustaa.
Rummuilla, kummuilla taikansa soittaa
alla repolaisen tulten tanssii -
yö on valkea, kuten sielut ovat.
Sudet huutavat.
 
(Varjot lakoavat maasta.)
 
Eläimet nousevat merestä
laskeutuen aaltojen alle -
äiti maan kaikki luomat
hän loitsii sumusta.
Tähdet kirkkaina tanssivat
kun hänen riittinsä raikaa
pohjolan yllä 
ja käy huomisen aurinko.
 
Mielessään muistoja
menneiden eilisten.
Hänen rinnastaan voi lukea
niiden pistävän kutsun.
Tuhannet naista, lasta, miestä 
paloivat tulessa.
Noita tuntee ihollaan liekit
ja kalmaisen tuoksun.
 
Yö rauhoittuu valoksi ja aamu nousee
korkeampana -  kirkkaana valona vastaan.
Tulet sammuvat, kuten aina -
vielä rohdot viimeiset palavat.
 
Hän saapui kunnioittamaan elämää
ja uutta tulevaa.