Äänettömyys
Älä ota pillereitä
Et tarvitse niitä tänä yönä
Istun valvomassa untasi
vaikka olet jo kuukausien päässä
Poistan harhakuvasi
liian syvät huokaukset
Ollaan aivan hiljaa
odotetaan auringonnousua
Paljastaako se viimein totuuden
alastomuuteensa heräävän maiseman
Vai peruuko matkansa
tänne särjettyjen valtakuntaan
pirunportin kivikkoon
Ollaan liian hiljaa
tuntematta toisiamme enää ollenkaan
Älä välitä siitä
etten ollut sinulle tarpeeksi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ei voi välttyä ajatukselta että runon punaisena lankana on eräänlainen menneen maailman tuntu. Kaikki mitä on ollut, ei ole enää. Vaikutelmaa lisää neljännen osion karuus ja alakulo. Vahvaa tunnetta.
Hiljaisten vesien pinnan alla on elämää. Kaunis tumma runo.
Koskettaa.
Koskettavan Surullinen.
Vahvaa kirjoitusta.
Ohhoh, onpa surullinen teksti. Kaunis, siis tietysti, mutta niin surullinen. Jotenkin pohjaton siinä surussaan, ihan kuin ei yksin pystyisi kiipeämään enää ylös.
Lopetus onneksi antaa sitten taas kuvan voimasta - tunteesta että kyllä tämä tästä, kunhan ei välitetä, ollaan vain liian hiljaa.
Riipaisevaa.