hamppis

Minä olen kerjäläinen
rakkauden sirpaleiden kerääjä,
iänikuinen, onneton
seppeleihinsä tuomittu.

Olen nafta ihmiskoneen;
luunmurskaajan
sisimmässä piilotettu,
vaivainen ratas ikäänsä ruostunut.

Yön pimeä prinsessa,
kastehelmi kielellään,
se vie minut mukanaan
kauas ajatusten alkulähteelle.

Jossa yhä kuulen äänesi,
vaikka olet jo kauan ollut poissa.

Ja päivän kadotessa,
levolle laskevat linnut
rautasulat siivissään,
yksinäiset - kaltaiseni,
taivaan palvojat.

Seyfertin galaksiin
tahdon silmäni polttaa,
sen kirkkaan valkeaan,
kaikki muistoni tyhjentää.

Kumarran yhä nimeäsi -
vaikket olekaan se oikea.

Silti pysähdyn ja
kuiskaat korvaani.

Gyn mhe shilj thai