Onko se meidän paikkamme, jos olimme siellä vain kerran?
Sanasi ovat polttoainettani
ja vauhtini on vain hidastunut
niin kauan, etten enää muista
miltä tuntuu olla hengästynyt
tyhjyyteen ei tahdo loputtomiin huutaa
kun edes kaiku ei enää viitsi vastata
vaan kaiut menneisyydestä
pitävät pilkkanaan
aivan kuten hymysi ja hyvästit
olivatko ne edes totta
jos olivatkin
ovatko enää koskaan
vai onko minun kohtaloni jäädä tähän
kun sinä aina palaat kuvaamaan
laineita, joita meidän kuuluisi
katsoa yhdessä kuin silloin
jokainen kuva sattuu yhtä paljon
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ja tämä:
kuinka omakohtaisesti tunnekaan tämän lauseen tuskan.
Aivan mielettömän upea teos, kuten runosi aina❤️. Wau!!