Kaipaan lähelleni kehoa,
niin sorjaa ja sievää,
siroa ja suojeltavaa,
kosketeltavaa ja hellittävää
Kaipaan lähelleni luonnetta
niin vilpitöntä ja kaunista,
luotettavaa ja hilpeää,
lohduttavaa ja ymmärtävää
Niinä hetkinä lakanoilla yksin maatessani
voin kuvitella Sinut syleilyyni,
käsivarsieni suojaan,
rintakehääni ja vatsaani vasten,
kasvoni tukassasi ja jalat solmussa
Kysymys vain kuuluu
Kuka Sinä olet ja milloin saavut luokseni?
Selite:
Se tunne, kun todella kaipaat jotakuta sielultaan puhdasta ihmistä lähellesi, sinua korjaamaan, ja voit kuvitella hänet syleilyysi, muttet vain saa hänelle kasvoja mieleen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tätä itse kukin kaipaa ja hyvin olet tunnelmoinut juuri sen hetken tiiviisti tähän runoon..
Tykkään tästä runosta kovin... Tunnistan tuon tunteen, tunnelman, läsnäolon häivähdyksen. Ja kun kohtasin, niin se oli kaikkea sitä ja vielä enemmän, mutta inan verran kauempana kuin heti ymmärsin. Mutta mitäpä elämä olisi, jos se olisi liian helppoa - tietää, kuka Hän on, mutta ei, koska hän saapuu luokse.