En saa henkeä,
en saa rauhaa
En saa silmiä kuiviksi,
en kurkkuani kosteaksi
Raavin tyynyä,
haalin peittoa,
peitän kasvoni käsiini,
turvaa ja lohtua hakien,
itseäni hiljentää yrittäessäni
Ojennan käsivarteni
kohti tyhjyyttä, joka ei minua syleile
ei lohduta, ei pidä hyvänä
ei suojele
Minä itken
Minä huudan
Minä kärsin
Näin tapahtuu,
kun en kahteen päivään
ole lääkettäni ottanut
ja yksin jään itseni kanssa
Kun et ole läsnä luonani, lähelläni
Selite:
Mental breakdownit eivät ole mukavia. Sinä iltana ääneni oli käheä, silmäni ja kurkkuni kipeät monta tuntia. Nyt muistin lääkkeeni ottaa ja ehkä en enää moista kohtausta saa. En voi koskaan jäädä yksin, siitä ei hyvää seuraa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavaa kerrontaa.