Lupasin sinulle, että pidän hänestä huolta
Lupasin sinulle, että hän pärjää
Lupasin sinulle, että hän seisoo omin voimin
Lupasin sinulle, että kaikki olisi hyvin
Nyt seison tässä, peilin edessä
katson kasvoja väsyneitä,
poskia märkiä ja silmiä punaisia
Katson vapisevia käsiä,
katson haavoitettua ihoa
Lupasin sinulle jotain
jota en voinutkaan koskaan pitää
Anna anteeksi minulle,
hän liian voimaton on
enkä hänelle mitään mahda
En kykene häntä pystyssä pitämään
Anna meille anteeksi,
sillä me emme pärjää yksin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin kirjoitettu runo. Pidän! Tunnelmaan pääsee hyvin sisälle, sanat vain sopivat hyvin keskenään ja luovat houkuttelevan runon.